Pelargonin pistokkaat & vinkit

Leikkasin pelargoneistani pistokkaita. Juurien kasvatus onnistui kaikilta ja sievä kokoelmani varttuu ensi kesää varten.

 Pistokasvinkkejäni:

Leikkasin pistokkaat heinäkuun lopun ja syyskuun alun välisenä aikana. Pääosin elokuussa, jolloin on paras aika. Pyrin ajoittamaan leikkuun kastelua seuraavaan päivään, mutta aina se ei toteutunut.

Juurrutin pistokkaat vedessä. Juurien kasvattamisen ajan ne saivat olla ulkona pelargonikaapissa, samoissa olosuhteissa kuin emokasvinsakin.

 

Riittävän vahvojen ja haaroittuvien juurien kasvettua istutin pistokkaat taimimultaan ja toin sisälle ikkunan valoon. Lisävaloa pistokkaat eivät ole toistaiseksi saaneet.

Ainoastaan pari yksilöä eivät suostuneet vedessä juurtumaan, joten lopulta tökkäsin kaksikon suoraan multaan. Johan alkoi reipas juurten kasvatus!

Multaan istuttamisen jälkeen kastelin alkuun tiheämmin sumuttamalla multaa. Kun pistokkaat alkoivat kasvattaa uusia lehtipareja, siirryin pelargoneille sopivaan kastelurytmiin. Multa saa siis välillä kuivahtaa. 

Silloin tällöin olen antanut pistokkailleni pelargoneille tarkoitettua ravinneliuosta. Ravinne selvästi kiihdyttää haaroittumista ja lehtien kasvua.

Toisinaan pistokkaat puskevat urheasti kukkanuppuja ja olen leikannut ne kukkavanoineen heti pois, jotta energiaa säästyy kasvuun ja pimeään kauteen.

Ensi kesän pelargoniloistoa odottaessa!

Ohje: mehikasvi-istutus kurpitsaan

 

Kurpitsat ja nahkealehtiset mehikasvit sopivat kauniisti yhteen. Pienet koristekurpitsat käyvät istutusten somisteiksi sellaisenaan. Suuremmista kurpitsoista saa näyttävän ruukun.

Minä asettelin kurpitsaan tehdyn istutuksen korivatiin. Yhtä hyvin istutus asettuu nätille lautaselle tai tarjottimelle. Kurpitsan oranssia väriä tasapainottaa vadin kylmä harmaa sävy, vihreä taasen nostaa kurpitsan kirkkauden esiin. Sommittelun harmonia perustuu parillisiin ja parittomiin elementteihin, joten pieniä koristeita suosittelen hankkimaan kaksin kappalein.

Asetelmaan kannattaa suhtautua kuin viikonlopun kukkakimppuun, koska kurpitsan kuori ei harmi kyllä säily huoneenlämmössä kovin pitkään.

Materiaalit:

Laakea astia

Riittävän iso kurpitsa

Pieniä koristekurpitsoja

Koristekiviä

Väritykseen sopiva kynttilä

Kaktusmultaa

Pieniä mehikasveja

Kasveina käytin herttalyhtyä ja hauskan näköisiä kaktuksia(?), jotka muistuttavat korallia. Herttalyhdyn hennot köynnökset antavat sommitelmalle sopivasti herkkyyttä ja toimivat vastaparina pulleille kurpitsoille. Jos kaipaat istutukseen kukkivaa, pieni oranssi tulilatva sopii istutukseen mainiosti!

Työvaiheet:

1) Tarkista, istuuko kurpitsa suorassa ja poista tarvittaessa pohjasta kanta. Leikkaa seuraavaksi kurpitsalta hattu siten, että kurpitsaan jää riittävästi istutustilaa.

2) Koverra kurpitsan sisältö veitsellä tai lusikalla. Siisti reunoja. Kurpitsaruukun seinien paksuudeksi sopii noin senttimetri.

3) Täytä kurpitsaruukku mullalla. Jätä istutusvaraa.

4) Sommittele ja istuta kasvit. Tiivistä välit mullalla.

5) Siisti kurpitsan reunat mullasta.

6) Asettele koristekiviä mullan peitoksi.

6) Sommittele vadille istutus, koristekurpitsat, kynttilä ja pari suurempaa koristekiveä. Asettele herttalyhdyn köynnökset kiemurtelemaan sommitelmassa.

Lopuksi jääkin tehtäväksi keittää kuppi teetä - tai aloittaa jo glögikausi, rentoutua istutusta ihaillen ja poltella ahkerasti siihen aseteltua kynttilää. Tunnelmallista halloweenia!

Mehikasveja ja kurpitsoja

Viime yönä laskeutui ensilumi ja märät lumenrippeet sinnittelevät yhä maanpinnalla. Tuntuu ettei edellisistä lumista ole kovin pitkä aika, koska takatalvihan se kävi vielä yhdeksäs toukokuuta.

Todistusaineistoa toukokuisesta lumipyrystä.

Vuodenajat ovat rikkaus ja jokaisesta sesongista riittää iloitsemisen aihetta. Tämä kurpitsasesonki on käynyt minulle kovin mieluisaksi.

Halloween on rantautunut meille Suomeen vasta viime vuosien aikana, eikä omassa lapsuudessani sellaista vielä osattu juhlia. Se on oikeastaan hyvä niin, koska nyt on mukavaa kehitellä aivan omia kurpitsatraditioita perheelle. Kummituspöytäliinaa ja herkkutarjoilua ainakin tarvitaan!

Kurpitsat ovat minusta symppiksiä ja pumpkin-sana kuvastaa hauskasti niiden pyylevän sievää olemusta. Jos minulla olisi (ehkä jonain päivänä vielä onkin) hyötytarha, kasvaisi siellä ehdottomasti kurpitsoja.

Nyt kurpitsajuhlieni keskipisteeksi kelpasi ostokurpitsa, joka ehostui koristekurpitsojen kera mehikasvi-istutukseksi. Oikea hyvänmielen istutus tähän vuodenaikaan ja hauskaa pikku puuhastelua pimenevien iltojen ratoksi. Istutuksen tekoon on tulossa ohje!

Mullan muruset

On hyvin tyypillistä, että viikonlopun varalle siivottuja lattioita koristaa jo lauantaina multamuruset ja karisseet lehdet. Ruukutustarvikelaatikkoni seilaa sisällä ja ulkona. Keittiö, kylpyhuone, terassi - mikä milloinkin, käy istutushuoneesta.

Taimet tulee koulittua, viherkasvit uudelleen ruukutettua, multaa karisee ja keskittyminen on niin kovaa, että vasta istutuksen valmistuttua huomaa, mikä sotku onkaan ympärillä..

No, kotimme on elämää varten ja lapsiperheessä pieneen sotkuun on muutenkin pitänyt tottua. Keittiö sai vuorostaan multa-altistuksensa, kun touhusin kurpitsa-aiheista istutusta. Aivan mahdottoman rentouttavaa puuhaa, ja siinä autuudessa eivät pienet mullan muruset haittaa.

Istutuksen lopputuloksesta teen erillisen postauksen ja lisäksi laadin istutuksen step by step -ohjeistuksen sen varalle, jos joku muukin haluaa sotkea keittiönsä :D

Taimitalon kakarat

Taimitalossa käy vilske. Siellä krassit leikkivät keskenään niin vauhdikkaasti, että ovat sotkeentuneet varsista toisiinsa. Chilit ovat ottaneet sellaisen kasvupyrähdyksen, että kurkottelevat karkumatkalle koko talosta.

Alkusyksystä hankkimani hyllykkö kasvivaloineen on kuin taimien Hoplop. Iloisen kiljahduksen lähes kuulee - tai sitten äänet tulevat lapsiperheemme omasta takaa..!

Syyslomani alkajaisiksi oli hellä kurinpalautus paikallaan. Krassit asettelin tilavampaan järjestykseen. Chilit laitoin ruotuun tukikepin avulla. Ihanan rauhoittavat koulintapuuhatkin kuuluvat lomasuunnitelmiini, eikä pieni kylvökokeilukaan olisi pahitteeksi.

Taimitaloni varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole yhtä säntillinen kuin suomalaisten päiväkotien. Talossa ollaan onnellisen tietämättömiä talven tulosta. Lamppujen alla kasvavat parhaillaan chilit, köynnöskrassit, pelargonit, tarhaorvokit ja kiinanasterit.

Taimitalosta eskarin puolelle ovat siirtyneet päivänsinit. Ruukutin taimet yhteen ruukkuun haaveissani muhkea kiipeilevä köynnös. Kasvun apuna on bambukepeistä askartelemani tuki, ruukkuvalaisin ja ahkera tarhuri kasteluvalmiudessa.

Päivänsini saa toimittaa huonekasvin virkaa ja mikäli kaikki sujuu hyvin, muuttaa se ensi kesänä sitten ulkosalle kesäkukaksi. Myös pelargonit kasvavat kesäkukkatarkoituksella. Testaan varhaisen kylvön ja ahkeran latvomisen yhdistelmää.

Köynnösrassit ovat kokeiluerää ja niiden loppusijoituspaikka ennen ensi kesää tulee olemaan keittiön ledivalojen huomassa, jossa muutkin kasvit vaikuttavat viihtyvän. Katsotaan kuinka pulaan vielä joudun venyvien varsien ja suurenevien lehtien kanssa!

Tarhaorvokit ja kiinanasterit ovat niin ikää kokeiluerää. Jos alkutalvi käy kovin leudoksi, saattaisivat tarhaorvokit jopa pärjätä lyhyen ajan koristeina pelargonikaapissa. Kuka tietää. Ensi syksylle on ehdottomasti huolehdittava, että yksi erä orvokkeja kukkisi syys-lokakuun aikaan. Ne viihtyisivät mainiosti pelakaapissa kesän pidentäjinä.

Tätä suunnittelun riemua - ja luontoäidin kustannuksella leikkimistä!

Chilierä kasvaa lahjatarkoituksiin. Korkeintaan yksilö tai pari jää omaksi iloksi, mutta muuten tätä viherhuumaa on levitettävä eteenpäin.

Pieni mehikasvikokoelma

Tuumasta toimeen; pieni mehikasvikokoelma on nyt hankittuna. Kasviharrastuksen vapaus vie mennessään. Moni muu asia kun on kovin saneltua, säännösteltyä ja kaavamaista. Kasvipuuhissa ohikiitäviä ideoita sopii laittaa toteutukseen, muuttaa sitten mielensä ja taas keksiä jotain uutta. Sopivan tuuliviirimäistä touhua, jossa ei ole tilivelvollinen kellekään. (Paitsi pankkitililleen jatkuvasta kasvishoppailusta, heh.)

Joihinkin kasviyksilöihin kiintyy helposti. Tunne- ja estetiikka edellä kuitenkin mennään. Yhtenä päivänä tuli tunne tehdä kasvi-inventaari ja siinä energiapuuskassa lähtöpassin saivat muutamat syyskukat ja parhaat päivänsä nähneet viherkasvit. Koti raikastui ja ajatus lähti vaeltamaan - lähimpien kukkamyymälöiden valikoimiin..!

Ensimmäiset pakkasyöt

Aurinko laskee. Ensimmäiset yöpakkaset ovat tulleet. Taivas on jälleen niin kultareunuksinen, että tulee tunne, voiko elämässään tarvita mitään muuta! Paitsi kasveja, paljon kasveja. Pelargonit nostin suunnitelmieni mukaan sisälle ja kaappiinsa ulkosalle jäivät ostopelat ja tuoksupelargoni.

Inspiraatiotarha taitaa olla jo unienikin maisema. Tarhan suunnitteluun iski - nimensä mukaan, äkillinen inspiraatio, sillä innostuin erilaisia kuvia selatessani hiekka- ja kivikoristeisesta kukkamaasta sekä "kumoon kellahtaneista" ruukuista. Ideakuva täällä. Onneksi on koko talvi aikaa suunnitella.

Ihailuni suosioon sulkeutuivat myös muodikkaat mehikasvit. Mehikasveja minulla ei vihersisustuksessani juurikaan ole ollut. Kaktusten ja nahkealehtisten lajien lisäksi muutama harva hassu täydentämässä jotain sopivaa koloa.

Nyt mehikasvien nahkean pullea muotokieli puhuttelee niin, etten saa niitä mielestäni. Aloin jo päässäni ynnäillä, kuinka mainiosti mehikasviryhmä viihtyisikään paahteessa kylpevässä rinteessämme... Muuten, vaikea uskoa, että vielä viikko sitten otin kesävaatteissa hetken aurinkoa terassilla ja nyt ensimmäiset pakkaset ovat täällä!

Talvetuskokeiluja

Sunnuntainen lämpö ja auringonpaiste ovat maanantain alkaessa tiessään. Tuulee ja maisema näyttää eilistä keltaisemmalta. Talventulo taitaa olla askeleen lähempänä. Inspiraatiotarhassani kuunliljat ovat jo lakastuneet ja hautautuneet omenapuun lehtien alle. Alkusyksystä istuttamani punatähkät kaipaisivat juurilleen jonkinlaista talvisuojaa.

Pelargonikaappini tulee nyt testatuksi talvikäytössä. Samoin pelargonien talvetusta kokeillaan ensi kertaa. Plantagenista viime talvena pistokkaina hankkimani yksilöt ovat ajat sitten kukkineet ja majoittautuneet sisätiloihin talvetuspöydälle. Tarjoan niille kuun loppuun asti pelargoneille tarkoitettua ravinnetta, mutta sitten saavat sillä energialla jaksaa maaliskuuhun.

Pari pelayksilöä ovat erityisen rakkaita, sillä ne ovat omia siemenkasvatteja. Tanakkavartiset valkoisina kukkivat hujopit ovat vielä hyvin viihtyneet kaapin suojissa, joka iltapäivän auringonsäteiden sattuessa yhä lämpenee mukavasti. Säätiedotus lupaa tulevan viikon aikana yölämpötilojen putoamista kahden ja kolmen asteen tietämille, joten kaapin olosuhteita tulee nyt tarkkailla. Voi olla että siemenkasvatit muuttavat loppuviikosta talvetuspöydälle turvaan.

Kaappiin saa jäädä kolme ostoyksilöä. Ne tekevät vielä onnessaan uusia kukintoja ja pörhistelevät hyvinvoivina lehtiään. Niin kauniita kuin ne ovatkin, päätän jättää ne kaappiin oman onnensa nojaan päästäkseni selvyyteen kaapin "selviytysmisolosuhteita". Enteilen pakkasen eksyvän kaappiin viiveellä, koska lasiseinien lisäksi kasveja saattaa suojata saariston leudot talvikelit ja terassin sijoittuminen muutaman metrin korkeudelle maanpinnasta.

Pelat eivät tietenkään pakkasia kestä. Sen sijaan kokeilen talvettaa kaapissa ruukuissaan kasvavia maahumalayksilöitä. Ne ovat saaneet lehtiinsä kauniita syysvärejä ja antavat kaapin sisustukseen rappioromanttista tunnelmaa. Silloin tällöin lorautan maahumalille maltillisen annoksen vettä. Mikäli ne vain ostoruukuissaan selviävät talven yli, odottaa keväällä alasleikkuu ja jännittävä kasvun odotus.

Kaamos vaiko keskikesä?

Viikonlopun jäljiltä jäi ihmetys, käväisikö kaamos ja kesä todella saman viikonlopun aikana. Lauantaina viikon kestänyt musta syyssade piiskasi yhä. Vesi huuhtoi pihan omenapuun ruskalehdistöä mennessään. Nyt se alkaa, lehtien putoilu toden teolla.

Omenapuun paljastuville oksille olisivat muuten havupallot kiva koriste. Pimeys ja kylmyys laittoivat muutenkin haaveilemaan talvisista (jouluisista) somisteista. Ikean kautta tuli huolehdittua, että vaniljakynttilöitä riittää talossa aina. Niitä on ihana poltella, kun kynttiläolo iskee ja useinhan se tähän vuodenaikaan iskee.

Myös amaryllisolo iski äkisti puutarhamyymälän sipulilaarin äärellä. Suurta, selvästi varren puhkeamista pullistelevaa sipulia oli vaikea vastustaa. Nyt se on toivottavasti oikeaoppisesti mullassaan valmiina ilahduttamaan, kun pimeä vuodenaika käärii tiukemmin otettaan.

Sunnuntaina pimeydestä ei ollut tietoakaan. Huurteisten ikkunoiden takaa valkeneva aamu näytti jotenkin erilaiselta. Taivas oli korkealla ja enteili pilvetöntä poutapäivää. Iltapäivällä kotirinteemme kylpi alkukesältä tuntuvassa lempeässä paisteessa. Pelargonikaappi lämpeni trooppiseksi ja jouluruusu piti kiireen vilkkaa kiikutta varjoon vilvoittelemaan. Illan auringonlasku tuntui keväisen toiveikkaalta, mutta sitten syksyn pimeys veti verhot eteen.

Neljä vuodenaikaa ovat rikkaus ja erityisen elämyksellisiä ne ovat, kun parissa päivässä tuntee kokeneensa ne kaikki. Terassilla teekupposen äärellä riitti ihmeteltävää, kun omenapuu karisteli lehtiään talven varalle ja pelargonit valmistelivat vielä uutta kukintakierrosta.

Inspiraatiotarha

Mikäs sen rauhoittavampaa kuin kukkapenkin suunnittelu aikana, kun maan multa rauhoittuu talven ja roudan odotukseen.

Loppukesästä perustettu kukkamaani mutkittelee uhkean omenapuun muotoja jäljitellen. Olen nimennyt kivillä reunustetun maani Inspiraatiotarhaksi.

Inspiraatiotarha saa olla kotikutoinen ja häilyä osaksi ympäröivää luontoa. Sinne istutetaan kasveja ja kukkia sen mukaan, kun mieleen juolahtaa. Hieman vain auringonsäteiden tulosuuntaa huomioiden.

Inspiraatiotarhan multa-alaa riittää kokeiluille ja herätehankinnoille. Kesän kasvukautta varten siemenpussit rapisevat, kasvilamppu hohtaa päivät pitkät sekä autossa on aina valmiina pahvilaatikko taimien ja kukkalöytäjen kuljetusta varten.

 

Insipiraatiotarha on vielä pitkälti mustaa maata, mutta silmissäni näen kuinka se vehreytyy kukkivaksi paratiisiksi. Huolettomaksi ideoiden testailupaikaksi. Suunnitelmia, kokeiluja ja toteutuksia merkitsen Inspiraatiotarhan lokikirjaan.