Talvetuspöydällä

Sisälle tuomani pelargonit ovat asettautuneet talviunilleen. Toistaiseksi viisikkoni on keikistellyt ikkunalla kelpuuttaen olinpaikkansa.

Yksi sitkeä yksilö koreilee kasvattaen kukkanuppuja. Niitä ja huonoksi käyneitä lehtiä leikkaan surutta pois. Kastelu saa olla niukkaa ja ravinnepullon korkki pysyy kiinni.

Olohuoneen ikkunaa kummoisempaa talvetustilaa en kaunottarille voinut tarjota, mutta toivon suuren ikkunan ja hyvälaatuisen sisäilman riittävän hienohelmoilleni. Kunpa he nyt jaksaisivat talven yli!

Iloista isänpäivää!

Pelargonikaappi amaryllisten aikaan

Auringonpaiste on kaukainen muisto. Nyt sataa ja meri puskee mustasta maisemasta tuulenpuuskia niin, että pellit kolisee. Ensimmäiset glögit on keitetty, takassa poltettu kynttilöitä ja amaryllis on kasvattanut kukkavanaa. Kuvissa kylvetään alkuviikon huurteisessa aamussa.

Viikon aikana pelargonikaapissa on tapahtunut muutos: havaittavissa on kellastuneita lehtiä ja kukkanuppuja jotka empivät aukeamistaan. Rakkaimmat yksilöt ovat ajat sitten pelastettu sisätiloihin. Muut jatkavat elämäänsä pistokkaissa.

Ulos ei tee mieli, mutta sisällä on myllätty vihersisustamisen puuskassa. Marraskuu saa katseen kääntymään tiloihin, joissa kesäaikaan kulkee vain ohi. Joulukin on käynyt mielessä. Miltä se voisi tänä vuonna näyttää ja maistua?

Pelargonikaappi on suorastaan tehty joulutonttujen majapaikaksi. Ehkäpä sinne muutama tonttu muuttaakin. Kukkamaalta pelastin siilikoristeen kaapin asukkaaksi ja joitain talvenkestäviä kasveja sinne olisi mukava laittaa talvetuskokeilussa sinnittelevien maahumaloiden kannustajiksi.

Kaunista lauantaita!

Paistetta ja punatähkiä

Aurinko se lähettelee säteitään niin, että häikäisee. Minä istun kasvot aurinkoon päin, annan paistaa ja toivon valon haihduttavan perheeni potemat syystauditkin mennessään.

Punatähkät eivät tiedä talven tulosta mitään, eikä talvi tänne 1A-vyöhykkeelle ole uskaltanut vielä kunnolla kurkistaa. Alkusyksystä istuttamani punatähkät ovat sinnikkäästi koittaneet pörhistää fuksianpunaisia tupsujaan, muta kyllä niiden pian on suostuttava kylmään kauteen ja jätettävä kukkiminen ensi vuodelle.

Mantereen tasamaan kasvattina minua kiehtoo saariasuinpaikkani vuodenaikojen erilaisuus. Meri puhaltaa usein pilvet pois ja yhtäkkiä keskellä harmaata marraskuuta kylvetäänkin auringossa. Tänä vuonna muistelen tarjenneeni ensi kertaa teepaitasilla jo maaliskuussa, kun iltapäivän lämpö asettui sopivasti tuulensuojaisalle terassillemme.

Onko siis lainkaan ihme, että näissä keleissä perennapenkki kuvittelee kukkimisen olevan hyvä ajatus. Minäkin nautin paisteisista päivistä, venyvästä kesän tunteesta ja infrapunalämmittimestäni, jonka turvin tarkenee ulkona niin pitkälle syksyyn, että vasta pilkkopimeäksi mustuva ilta pakottaa sisälle.

Vihreän ympäristön energiaa

 

Kasvit ovat rauhoittavia. Ne muistuttavat, ettei kaikesta kannata niin hötkyillä. Vihreän äärellä ei ole tarve vouhottaa, kiirehtiä, mesota tai tehdä numeroa. Vihreys palauttaa asiat tasapainoonsa.

 

Kasvit ovat täynnä elämää, mutta ne ovat liikkeissään huomaamattomia ja harkitsevia. Silti ne yllättävät. Köynnös on kurkotellut viikossa valtavan muhkeaksi. Taimi pinnistellyt lehtiparin yhdessä yössä. Kasvit saavat soluissa jylläävällä energiallaan paljon aikaan, mutta tekevät sen hillityn viehkosti.

Kasvien hiljainen aikaansaavuus tempaa mukaansa. Vihreys rauhoittaa pakonomaisen, korkeasykkeisen vauhdin ja kanavoi energiaa lempeän tuottavaksi. Pitkän kesäpäivän kepeäksi olotilaksi, jolloin kokee olleensa koko päivän jouten, mutta silti on ehtinyt yhtä ja toista.

Vihreää viikon alkua!

Pelargonit ulkona marraskuussa

Sukellus kaamokseen on alkanut. Viimeistään nyt pitäisi rutistaa silmät kiinni ja pidättää hengitystä siihen saakka, kunnes leskenlehdet kukkivat.

 

Ilokseni pelargonit jaksavat yhä kukkia ulkosalla. Terassin pelargonikaappiin ei heti tohdi pakkanen purra ja iltapäiven paiste tekee kaapin oloista hetkellisesti lohdullisen lämpöiset. Kukkien voimalla selvinnee pelatarhurikin kesään. Oikeastaan ei tässä talvea ehdi viettämään...

Nimittäin pelargonien kylvökausi alkaa tammikuusta, mutta minulla on nyt niin kova kukkasadon kaipuu, että kylvöksiä on idätetty pitkin syksyä. Kyllä muutama reippaasti latvottu tiedusteluerä vielä tähän vuoteen mahtuu ennen, kun homma lähtee loppiaisesta tosissaan käyntiin.

Marras-joulukuun aikana pitää tilata pelasiemeniä riittävästi, varata ruukkuja, suunnitella ja haaveksia. Seuraavaksi siis verkkokauppoihin siemeniä shoppailemaan!

Mukavaa viikonloppua!

 

Joutsenia ja tähdenlentoja

Eilisiltana, lokakuun viimeisenä päivänä kuvasin terassiltamme tämän auringonlaskun värjäämän valoilmiön. Pinkkiä pystyraitaa ja poikkiraitaa.

Tänään samaisen taivaanrannan halki lensi kuuden joutsenen parvi ja alkusyksyn ensimmäisinä pimenevinä iltoina satuin katsahtamaan taivaalle hetkellä, kun tähdenlento välkähti ylläni.

Paljon ei muita menoja ja huveja kaipaa, kun saaristoluonto tarjoilee elämyksiään. Eläimet, sääilmiöt ja puusto näyttelevät näytelmäänsä heti ikkunoiden takana ja kotiovesta voi suoraan astella metsälenkille nuuhkimaan meri-ilmaa.

Siinä kiitollisuuden aiheitani kaamoksen alkuun. Elämyksellistä marraskuuta kaikille!

 

Pelargonin pistokkaat & vinkit

Leikkasin pelargoneistani pistokkaita. Juurien kasvatus onnistui kaikilta ja sievä kokoelmani varttuu ensi kesää varten.

 Pistokasvinkkejäni:

Leikkasin pistokkaat heinäkuun lopun ja syyskuun alun välisenä aikana. Pääosin elokuussa, jolloin on paras aika. Pyrin ajoittamaan leikkuun kastelua seuraavaan päivään, mutta aina se ei toteutunut.

Juurrutin pistokkaat vedessä. Juurien kasvattamisen ajan ne saivat olla ulkona pelargonikaapissa, samoissa olosuhteissa kuin emokasvinsakin.

 

Riittävän vahvojen ja haaroittuvien juurien kasvettua istutin pistokkaat taimimultaan ja toin sisälle ikkunan valoon. Lisävaloa pistokkaat eivät ole toistaiseksi saaneet.

Ainoastaan pari yksilöä eivät suostuneet vedessä juurtumaan, joten lopulta tökkäsin kaksikon suoraan multaan. Johan alkoi reipas juurten kasvatus!

Multaan istuttamisen jälkeen kastelin alkuun tiheämmin sumuttamalla multaa. Kun pistokkaat alkoivat kasvattaa uusia lehtipareja, siirryin pelargoneille sopivaan kastelurytmiin. Multa saa siis välillä kuivahtaa. 

Silloin tällöin olen antanut pistokkailleni pelargoneille tarkoitettua ravinneliuosta. Ravinne selvästi kiihdyttää haaroittumista ja lehtien kasvua.

Toisinaan pistokkaat puskevat urheasti kukkanuppuja ja olen leikannut ne kukkavanoineen heti pois, jotta energiaa säästyy kasvuun ja pimeään kauteen.

Ensi kesän pelargoniloistoa odottaessa!

Ohje: mehikasvi-istutus kurpitsaan

 

Kurpitsat ja nahkealehtiset mehikasvit sopivat kauniisti yhteen. Pienet koristekurpitsat käyvät istutusten somisteiksi sellaisenaan. Suuremmista kurpitsoista saa näyttävän ruukun.

Minä asettelin kurpitsaan tehdyn istutuksen korivatiin. Yhtä hyvin istutus asettuu nätille lautaselle tai tarjottimelle. Kurpitsan oranssia väriä tasapainottaa vadin kylmä harmaa sävy, vihreä taasen nostaa kurpitsan kirkkauden esiin. Sommittelun harmonia perustuu parillisiin ja parittomiin elementteihin, joten pieniä koristeita suosittelen hankkimaan kaksin kappalein.

Asetelmaan kannattaa suhtautua kuin viikonlopun kukkakimppuun, koska kurpitsan kuori ei harmi kyllä säily huoneenlämmössä kovin pitkään.

Materiaalit:

Laakea astia

Riittävän iso kurpitsa

Pieniä koristekurpitsoja

Koristekiviä

Väritykseen sopiva kynttilä

Kaktusmultaa

Pieniä mehikasveja

Kasveina käytin herttalyhtyä ja hauskan näköisiä kaktuksia(?), jotka muistuttavat korallia. Herttalyhdyn hennot köynnökset antavat sommitelmalle sopivasti herkkyyttä ja toimivat vastaparina pulleille kurpitsoille. Jos kaipaat istutukseen kukkivaa, pieni oranssi tulilatva sopii istutukseen mainiosti!

Työvaiheet:

1) Tarkista, istuuko kurpitsa suorassa ja poista tarvittaessa pohjasta kanta. Leikkaa seuraavaksi kurpitsalta hattu siten, että kurpitsaan jää riittävästi istutustilaa.

2) Koverra kurpitsan sisältö veitsellä tai lusikalla. Siisti reunoja. Kurpitsaruukun seinien paksuudeksi sopii noin senttimetri.

3) Täytä kurpitsaruukku mullalla. Jätä istutusvaraa.

4) Sommittele ja istuta kasvit. Tiivistä välit mullalla.

5) Siisti kurpitsan reunat mullasta.

6) Asettele koristekiviä mullan peitoksi.

6) Sommittele vadille istutus, koristekurpitsat, kynttilä ja pari suurempaa koristekiveä. Asettele herttalyhdyn köynnökset kiemurtelemaan sommitelmassa.

Lopuksi jääkin tehtäväksi keittää kuppi teetä - tai aloittaa jo glögikausi, rentoutua istutusta ihaillen ja poltella ahkerasti siihen aseteltua kynttilää. Tunnelmallista halloweenia!

Mehikasveja ja kurpitsoja

Viime yönä laskeutui ensilumi ja märät lumenrippeet sinnittelevät yhä maanpinnalla. Tuntuu ettei edellisistä lumista ole kovin pitkä aika, koska takatalvihan se kävi vielä yhdeksäs toukokuuta.

Todistusaineistoa toukokuisesta lumipyrystä.

Vuodenajat ovat rikkaus ja jokaisesta sesongista riittää iloitsemisen aihetta. Tämä kurpitsasesonki on käynyt minulle kovin mieluisaksi.

Halloween on rantautunut meille Suomeen vasta viime vuosien aikana, eikä omassa lapsuudessani sellaista vielä osattu juhlia. Se on oikeastaan hyvä niin, koska nyt on mukavaa kehitellä aivan omia kurpitsatraditioita perheelle. Kummituspöytäliinaa ja herkkutarjoilua ainakin tarvitaan!

Kurpitsat ovat minusta symppiksiä ja pumpkin-sana kuvastaa hauskasti niiden pyylevän sievää olemusta. Jos minulla olisi (ehkä jonain päivänä vielä onkin) hyötytarha, kasvaisi siellä ehdottomasti kurpitsoja.

Nyt kurpitsajuhlieni keskipisteeksi kelpasi ostokurpitsa, joka ehostui koristekurpitsojen kera mehikasvi-istutukseksi. Oikea hyvänmielen istutus tähän vuodenaikaan ja hauskaa pikku puuhastelua pimenevien iltojen ratoksi. Istutuksen tekoon on tulossa ohje!

Mullan muruset

On hyvin tyypillistä, että viikonlopun varalle siivottuja lattioita koristaa jo lauantaina multamuruset ja karisseet lehdet. Ruukutustarvikelaatikkoni seilaa sisällä ja ulkona. Keittiö, kylpyhuone, terassi - mikä milloinkin, käy istutushuoneesta.

Taimet tulee koulittua, viherkasvit uudelleen ruukutettua, multaa karisee ja keskittyminen on niin kovaa, että vasta istutuksen valmistuttua huomaa, mikä sotku onkaan ympärillä..

No, kotimme on elämää varten ja lapsiperheessä pieneen sotkuun on muutenkin pitänyt tottua. Keittiö sai vuorostaan multa-altistuksensa, kun touhusin kurpitsa-aiheista istutusta. Aivan mahdottoman rentouttavaa puuhaa, ja siinä autuudessa eivät pienet mullan muruset haittaa.

Istutuksen lopputuloksesta teen erillisen postauksen ja lisäksi laadin istutuksen step by step -ohjeistuksen sen varalle, jos joku muukin haluaa sotkea keittiönsä :D

Taimitalon kakarat

Taimitalossa käy vilske. Siellä krassit leikkivät keskenään niin vauhdikkaasti, että ovat sotkeentuneet varsista toisiinsa. Chilit ovat ottaneet sellaisen kasvupyrähdyksen, että kurkottelevat karkumatkalle koko talosta.

Alkusyksystä hankkimani hyllykkö kasvivaloineen on kuin taimien Hoplop. Iloisen kiljahduksen lähes kuulee - tai sitten äänet tulevat lapsiperheemme omasta takaa..!

Syyslomani alkajaisiksi oli hellä kurinpalautus paikallaan. Krassit asettelin tilavampaan järjestykseen. Chilit laitoin ruotuun tukikepin avulla. Ihanan rauhoittavat koulintapuuhatkin kuuluvat lomasuunnitelmiini, eikä pieni kylvökokeilukaan olisi pahitteeksi.

Taimitaloni varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole yhtä säntillinen kuin suomalaisten päiväkotien. Talossa ollaan onnellisen tietämättömiä talven tulosta. Lamppujen alla kasvavat parhaillaan chilit, köynnöskrassit, pelargonit, tarhaorvokit ja kiinanasterit.

Taimitalosta eskarin puolelle ovat siirtyneet päivänsinit. Ruukutin taimet yhteen ruukkuun haaveissani muhkea kiipeilevä köynnös. Kasvun apuna on bambukepeistä askartelemani tuki, ruukkuvalaisin ja ahkera tarhuri kasteluvalmiudessa.

Päivänsini saa toimittaa huonekasvin virkaa ja mikäli kaikki sujuu hyvin, muuttaa se ensi kesänä sitten ulkosalle kesäkukaksi. Myös pelargonit kasvavat kesäkukkatarkoituksella. Testaan varhaisen kylvön ja ahkeran latvomisen yhdistelmää.

Köynnösrassit ovat kokeiluerää ja niiden loppusijoituspaikka ennen ensi kesää tulee olemaan keittiön ledivalojen huomassa, jossa muutkin kasvit vaikuttavat viihtyvän. Katsotaan kuinka pulaan vielä joudun venyvien varsien ja suurenevien lehtien kanssa!

Tarhaorvokit ja kiinanasterit ovat niin ikää kokeiluerää. Jos alkutalvi käy kovin leudoksi, saattaisivat tarhaorvokit jopa pärjätä lyhyen ajan koristeina pelargonikaapissa. Kuka tietää. Ensi syksylle on ehdottomasti huolehdittava, että yksi erä orvokkeja kukkisi syys-lokakuun aikaan. Ne viihtyisivät mainiosti pelakaapissa kesän pidentäjinä.

Tätä suunnittelun riemua - ja luontoäidin kustannuksella leikkimistä!

Chilierä kasvaa lahjatarkoituksiin. Korkeintaan yksilö tai pari jää omaksi iloksi, mutta muuten tätä viherhuumaa on levitettävä eteenpäin.