Koska pitää olla jotakin, johon upottaa ajatuksensa. Rauhallisia hetkiä keskittyen välillä vain siihen, kun palmuvehka kasvattaa uutta varsimaista lehteään.
Koska pitää olla jotakin silmäniloa ympärillä. Sellaista joka konkretisoi luovuuden puuskat mukavaksi puuhailuksi ja sisustusprojekteiksi.
Koska pitää saada tuntea vuoden kiertokulku. Viettää vuodenaika toisensa jälkeen sesonkikasveista nauttien ja uutta suunnitellen.
Koska aina pitää oppia uutta. Silloin tällöin jokin hoidokkini nuupahtaa, mutta viherpeukalo taitaa olla sellainen ominaisuus, että sen väri voimistuu harjoittelun myötä.
Ja koska, ovathan ne yksinkertaisesti kauniita kuvattavia ja kiva kirjoittelun aihe. Ja palmuvehkan kasvutahtia raportoiva blogi ei vaikuta lainkaan hullummalta ajatukselta. Aika rentouttavaa etten sanoisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti