Kaktuksen piikkien piikittely on minusta hyväntahtoista. Sellaista sisarellista ilkikurisuutta, kun koitat toista hoitaa ja peukaloon uppoaakin kiitoksena kipristävä neula.
Tällä kertaa kaktuksen piikki peukalossa oli ihan ansaittua. Olin nimittäin päättänyt uudesta tulokkaasta napsaista pistokkaan.
Emokasvin juurella yksi poikasista nökötti niin piilossa ja jäi ruukun sijoittelun vuoksi vaille valoa, joten katsoin parhaaksi pelastaa hänet omille teilleen.
Hieman kyllä säälitti veitsellä kasviparkaa kurittaa, mutta söötti tapaushan tästä kasvaa, jos vain saa juuret alleen.
Kokeilen lukemaani noudattaen kuivattaa pikkuista pari päivää ja asettaa sitten omaan multaan varttumaan. Siitä pitäisi kelvata kunnon kaktukseksi kasvaa!
Kiva kun olet perustanut puutarhablogin, löysin blogisi blogit.fi:n kautta. - Luetko puutarhakirjoja? Blogissani on neljän ihanan puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikonloppua Pihakuiskaajan puutarhasta.
VastaaPoista